Voittajatyö on Kauppalehti Optiossa 3. 2. 2011 ilmestynyt juttu Parhaat lumityöt. Juttu koostuu useista eri näkökulmista ja esittelee erilaisia lumen käsittelyyn kehitettyjä innovatiivisia prosesseja ja työkaluja. Apunen valitsi voittajatyön esiraadin tekemän loppukilpailulistan ulkopuolelta.

“Tämä esimerkillinen juttu ansaitsi tulla palkituksi. Jutun meitä kaikkia lähellä oleva aihe on löydetty journalistisista menetelmistä parhaalla: pitämällä silmät auki. Juttukokonaisuudessa innovaatio ei ole yksittäinen neronleimaus, vaan se sitoo keksinnön arkeen ja kuvaa mainiosti yksittäisen idean kehityskaarta. Toisin sanoen jutussa on innovaationäkökulman lisäksi bisnesnäkökulma ja käyttäjänäkökulma.  Jutun kieli on huoliteltua ja tiivistä”, Apunen perustelee valintaansa. – Katso lisää Apusen perusteluja haastatteluvideosta täällä.

Kunniamaininta myönnettiin toimittaja Vesa Vanhalakalle Aamulehden Asiat-liitteessä 3. 4. 2011 julkaistusta jutusta Tulostettu!

”Juttu on esimerkki perusteellisesta, huolellisesta tiedejournalismista. Vanhalakka on lehdessään tehnyt tietä tiede- ja innovaatiojournalismille pitkäjänteisesti ja johdonmukaisesti. Hän on onnistuneesti popularisoinut tiedettä viikoittaisella makasiinipalstallaan ja tuottanut toistuvasti yleisesti kiinnostavia alan uutisia”, Apunen jatkaa.

Innovaatiokide 2012 -kilpailun rahoittajana toimi Sitra.

Innovaatiokiteen ja kunniamaininnan lisäksi Finjo jakoi kolme Innovaatiojournalismin Noppakivi 2012 -palkintoa innovatiivista journalismia edistäville henkilöille ja hankkeille. Filosofian tohtori Turo Uskali palkittiin uraauurtavasta innovaatiojournalismin tutkimustyöstään. Muut kivet myönnettiin Helsingin Sanomien avointa dataa hyödyntävälle HS Open -työpajahankkeelle sekä Tekniikka & Talouden supergraafi-konseptille.

Innovaatiokide 2012 -palkitut Heikki Haapavaara ja Jenny Jännäri Finjon puheenjohtaja Carl-Gustav Lindénin onniteltavana.

Helsingin Sanomat ennätti ensimmäisenä mediana uutisoida palkitut omalla kärjellään.

Matti Apusen perustelut valinnoilleen ja mm. Baba Lybeckin esitys toimittajasta brändinä löytyvät videoina täältä, samoin paneeli “Luottamus mediassa”, vm. tosin vain audiona.

Kilpailun voittajan valitsee esiraadin valitsemien finalistien joukosta EVAn johtaja Matti Apunen. Voittaja julkistetaan 17. huhtikuuta Päivälehden museoissa kello 17 alkavassa tilaisuudessa.

Voittaja saa palkinnoksi 3 000 euron sekin ja luonnonkiteestä valmistetun innovaatiokidepalkinnon.

Finalistit valitsi esiraati, jossa olivat mukana Sanoman toimittajakoulun rehtori Tapani Pitzen, viime vuoden kilpailun voittaja, toimittaja Anneli Kallioniemi sekä Innovaatiojournalismin seuran Finjon edustajat Christina Forsgård ja Jarmo Salmela.

Kilpailuun jätettiin määräaikaan eli 15. helmikuuta mennessä 48 ehdotusta.

Innovaatiokidekilpailu järjestetään nyt seitsemättä kertaa. Tämänvuotisen kilpailun rahoittaa Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra.

Finalistit:

1. Sammeli Heikkinen: Uhattu rauha (Vihreä Lanka 2. 12. 2011)
2. Hanna Kaisa Hellsten: Lupauksien ja uhkien nanotekniikka (Suomen Luonto 6/2011)
3. Turkka Huhtala: Keksintöjen ketju (Yleisradio, insertit esitetty Tv1-kanavan Puoli seitsemän -ohjelmassa 25.-28. 1. 2011)
4. Lauri Martinmäki: Afrikka tiennäyttäjäksi (Keskisuomalainen 5. 6. 2011)
5. Esa Mäkinen: Avoimen datan käyttö politiikan journalismissa -juttusarja (Helsingin Sanomat, Arvot pirstovat suurpuolueita 12. 4. 2011, Viisitoista uusiokäyttöä HS:n vaalikonedatalle – viikossa, 13. 4. 2011, Vaalirahan vallan verkosto, 24. 6. 2011)
6. Suvi Niemi: Kotiäiti kehitti menestystuotteen arjen sankarittarille (Maaseudun Tulevaisuus 1. 7. 2011)
7. Saara Pakarinen: Hikisellä työllä hyville tienisteille (Apu 32/2011)
8. Timo Paukku: 7. miljardis ihminen (Helsingin Sanomat 6. 9. 2011)
9. Supergraafi-konsepti (Tekniikka &Talous, kilpailuun osallistuneet: Eeva Törmänen: Tähtipommi toimii kuin kranaatinheitin, 2. 9. 2011, Raili Leino, Eric Leraillez: Varaosia hiuksista varpaisiin, 23. 9. 2011, Janne Tervola, Antti Mannermaa: Katso miltä tuleva rakennus näyttää, 25. 11. 2011)
10. Helena Telkänranta: Energia 2020 (Tiede 2/2011)
11. Vesa Vanhalakka: Tulostettu tulevaisuus (Aamulehti 3. 4. 2011)

Lineaarinen asteikko

Lineaarisella asteikolla y-akselin kahden arvon erotus on yhtä suuri riippumatta siitä, miten kaukana ne sijaitsevat nollasta (esim. 100 ja 110 sekä 1000 ja 1010). Intuitiivisesti ja äkkiseltään tämä tuntuu hyvältä. On kuitenkin niin, että graafista tulee pienten, absoluuttisten muutosten osalta hankalasti luettava (ks. Kuva 1).

Logaritminen asteikko

Ongelmaan on kuitenkin olemassa yksinkertainen ratkaisu: Mitataan suureen logaritmia suureen itsensä sijasta. Tällöin y-akselille tulee asteikko, jossa esimerkkimme 100 ja 110 ovat kauempana toisistaan kuin 1000 ja 1010 (ks. Kuva 2).

Vaikka logaritmisen ja lineaarisen käsitteiden pitäisi olla jokaiselle data- ja taloustoimittajalle itsestään selvä, ei se vaan jostain kumman syystä ole. Tämä siitäkin huolimatta, että asteikon muuttaminen lineaarisesta logaritmiseksi käy sangen vaivattomasti esimerkiksi Excelissä. Puolustukseksi voidaan toki sanoa, että samanlaista, “huonoa” esitystapaa harrastavat välillä jopa eräät pankit.

Kilpailun esiraati poimii ehdokkaiden joukosta finalistit, joista Evan johtaja Matti Apunen valitsee vuoden parhaan innovaatiojutun. Voittaja julkistetaan 17. huhtikuuta Päivälehden museossa Helsingissä järjestettävässä tilaisuudessa.

Kilpailun palkintona on 3 000 euron stipendi sekä lunnonkivestä valmistettu innovaatiokide.

Kilpailu järjestetään nyt seitsemättä kertaa. Tämänvuotisen kilpailun rahoittaa itsenäisyyden juhlarahasto Sitra.

Lisää tietoa kilpailusta löytyy Innnovaatiokide 2012 -sivulta.

Kaikki yritykset eivät näitä kuitenkaan noudata, ja esimerkiksi julkisten organisaatioiden yhteyteen on huhuttu syntyneen konsultointi- ja koordinointiyrityksiä, jotka myyvät hyödyiltään kyseenalaisia palveluja näille julkisille organisaatioille tai ovat jollain muulla tavalla jäävisti kytköksissä näihin julkisen sektorin toimijoihin. Suhmurointia tapahtuu myös yhdistysten ja säätiöiden kautta, kuten olemme viime vuosina saaneet mediasta seurata, tapauksia yksilöimättä.

Suomalainen yhteiskunta on kuitenkin siinä määrin tietoyhteiskunta, että jokaisesta suomalaisesta yrityksestä saa melko paljon tietoa helposti ja vaivattomasti. Näitä tietopalveluja tarjoavat lähinnä viranomaiset, mutta myös joillakin yksityisillä toimijoilla on paikkansa tässä ekosysteemissä.

Katsokaamme aluksi Verohallinnon sekä Patentti- ja rekisterihallituksen yhteistä yritys- ja yhteisötietojärjestelmää (YTJ). Kyseinen palvelu on poistumassa käytöstä, mutta kaikessa kätevyydessään sen kautta voi katsoa kaikki tiedot, jotka oikeushenkilö (tai sellaisen edustaja) on jättänyt itsestään rekisteröimisensä yhteydessä.

YTJ:n on korvaamassa Virre, jonka kautta voi hakea vaikka mitä tietoa yhteisöistä ja säätiöistä tai vaikkapa henkilöistä näiden takana. Ikävää on se, että palvelu on muiden kuin yhteisön perustietojen osalta maksullinen. Toisaalta avoimen datan ylläpito maksaa rahaa, mutta olisiko kustannukset sittenkään haittoja suuremmat?

No juttu ei lopu tähän, sillä esimerkiksi halutun yrityksen toimitusjohtajan nimen pystyy onkimaan ilmaiseksi Kauppalehden Yrityshaku-palvelun kautta. Palvelusta voi myös tilata samoja maksullisia raportteja ja tietoja, jotka saa myös edellä mainituista viranomaispalveluista.

Yritystä tai muuta yhteisöä perustettaessa ei ole pakko ilmoittaa julkista puhelinnumeroa, joka sitten listataan julkisesti eri viranomaispalveluissa. Kokemuksesta voin sanoa, että tämä ei yleensä ole edes kovin fiksua erilaisten telemarkkinointiyritysten toiminnan vuoksi. No kaikki eivät osaa perustamiskaavakkeita täyttää, ja siksi listauksissa voi näkyä ”ylimääräisiä” tietoja. YTJ:ssä tahallisesti tai tahattomasti näkyvän puhelinnumeron omistajaa voi ihmetellä esimerkiksi Eniron avulla.

Viimeisimpänä tietolähteenä on domain-nimet, joiden omistajat ovat selvitettävissä Viestintäviraston Verkkotunnuspalvelussa.  Jonkin yhteisön domain on voitu rekisteröidä kolmannen osapuolen nimiin, jonka kautta voi taas selvitä jotain mielenkiintoista. Huomattavaa on, että em. palvelussa pystyy selvittämään vain FI-verkkotunnusten taustoja. Esimerkiksi COM-verkkotunnusten taustojen selvittämiseksi on käytettävä esimerkiksi WHOIS-verkkopalvelua, jonka avulla anonyymiteetin hankkiminen on jo astetta tai paria helpompaa. Tosin yllättävän moni antaa COM-domainin rekisteröimisen yhteydessä (vahingossa?) täydelliset yhteystietonsa.

Raportin kirjoittajat taustoittivat tuloksia Innovaatiojournalismin seura Finjolle jo viikko sitten ETLAssa. Yhteenvetokalvo ei pahalta näyttänyt: “Suomalaisilla yrityksillä on hyvät mahdollisuudet kuulua koneteollisuuden menestyjiin.”

Mitä kaikkea muuta finjolaisille kerrottiin, mitä finjolaiset kysyivät ja mitä heille vastattiin, mistä keskusteltiin? Katso video.

Ja lue raportti; siinä on vain 107 sivuakin. (Linkkaan tilaisuuden pohjalta kirjoitettuja juttuja tänne, jos silmiin osuu loppuviikon aikana.)

Edit 17.2.: Jos et jaksa lukea raporttia, lue raportin kirjoittajien tiivistelmä tänään ilmestyneen Talouselämä-lehden sivuilta 44-45.

Aihepiiriä liipaten Tekniikka&Talouden nettisivuilta löytyy myös juttu tältä päivältä.

Edit 18.2.2012: “Kenelle arvoketju hymyilee?” muuten löytyy netistä hetikin luettavaksi, pdf:nä Etlatiedon sivuilta.

Kysäisin juuri Facebookissa, ihan vain omalla profiilisivullani, onko kenenkään silmiin osunut muita juttuja mediasta tästä aiheesta. Tai keskusteluja sosiaalisessa mediassa. Missähän muuten ovat ne sosiaalisen median foorumit, joilla tällaisista aiheista voitaisiin keskustella?

(Ja jos kysymys tuntuu vaikka jopa naivilta, niin kannattaa lukea Tapscott & Williamsin Macrowikinomics ja siitä erityisesti luku III Reindustrializing the Planet.)

Teknologiateollisuuden tiloissa järjestetyssä kokouksessa käsiteltiin sääntömääräiset asiat. Vuosikokous muun muassa päätti, että yhdistyksen jäsenmaksu vuonna 2012 on 25 euroa ja yhteisöjäseniltä 500 euroa.

Jukka Viitasaari, Teknologiateollisuus ry

Yhdistyksen kevään ohjelmaan kuuluu muun muassa Avoin data -ilta, matka Tampereelle sekä 17. huhtikuuta järjestettävä Innovaatiokide-kilpailun palkintojenjako.

Virallisen kokouksen jälkeen johtaja Jukka Viitasaari Teknologiateollisuudesta kertoi kasvuyritysaktiviteeteista, joihin kuuluu muun muassa New Yorkissa avattu yrityskiihdyttämö (katso video alla). Suomen Microsoftin toimitusjohtaja Ari Rahkonen omasta Huomisen Suomi –visiostaan. Illan päätteeksi ryhmäpäällikkö Juha Saarnio Teknologiateollisuudesta kertoi digitaalisen Euroopan tilanteesta.

Yhdistyksen hallitukseen valittiin vuosikokouksessa seuraavat henkilöt.

Parhaan jutun tai juttusarjan valitsee Elinkeinoelämän Valtuuskunnan EVAn johtaja Matti Apunen. Hän luovuttaa luonnonkiteestä valmistetun Innovaatiokiteen sekä 3 000 euron palkintosekin voittajalle 17.  huhtikuuta Helsingissä järjestettävässä palkintojenjakotilaisuudessa.

Vuoden 2012 palkinnon rahoittajana toimii Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra.

Innovaatiokide 2012 -kilpailuun voi osallistua vuoden 2011 aikana julkaistulla jutulla, juttusarjalla tai -kokonaisuudella, joka käsittelee uusia ideoita, toimintatapoja tai poikkitieteellisiä aihekokonaisuuksia. Kuka tahansa voi ehdottaa kilpailuun osallistujia 15. helmikuuta 2012 saakka.

Vuosi sitten kilpailuun jätettiin 64 ehdotusta, joista Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri valitsi voittajaksi Satakunnan Kansan toimittajan Anneli Kallioniemen ledivaloja käsittelevän jutun.

Lisää tietoa kilpailusta Innovaatiokide 2012 -sivulla.

Viimekädessä journalismikin on alisteinen liike-elämän lainalaisuuksille.

Journalistit ovat henkilöitä, jotka esimerkiksi kirjoittavat laadukkaita juttuja sekä paperisiin että sähköisiin lehtiin. Laadukkaalla tarkoitetaan tässä yhteydessä jotakin sellaista, jonka määritelmä on lähtöisin journalistien itsensä päästä. Jokainen lehtijuttu määritellään niillä kriteereillä, jotka journalistit ovat itse oppineet aikoinaan – johon he ovat sosialisoituneet toisten journalistien kanssa toimiessaan tai jonka idean he ovat alan oppikirjoista ammentaneet. Tätä eksplisiittistä ja implisiittistä laatukäsitystä vahvistetaan mm. kaikilla mahdollisilla journalistipalkinnoilla ja sen sellaisilla.

7 päivää -lehdellä on ihan kohtalainen levikki – korkeampi kuin vaikkapa esimerkiksi Suomen Kuvalehdellä. Mutta Seiskahan ei ole ”kenenkään” mielestä journalismia vaan silkkaa paskaa mm. siksi, että kyseisessä julkaisussa ei kerrota yhteiskunnallisista tärkeistä asioista. Julkaisuun kirjoittavat henkilöt eivät ole journalisteja, vaan jotain muuta. Seiska on jotain sellaista, mitä ”tavallinen kansa” haluaa. Ja rahvaallahan on tunnetusti huono maku, eikä se voi tai osaa määritellä, mikä on yhteiskunnallisesti tärkeää eli laadukasta.

Yhtälön ongelma tulee esille kuitenkin siinä, että myös journalismia tuottava taho so. media on alisteinen alati yleistyvälle taloudellisen liberalismin suuntaukselle, vaikka esimerkiksi Yleisradio taisteleekin menestyksellisesti tätä vastaan. Joka tapauksessa, suuntauksen mukaan, loppuasiakas päättää, mitä tuotetaan. Jos siis enemmistöllä on mieliteko Seiskaa kohtaan, markkinataloudessa sitä tuotetaan enemmän. Ja tämä siis ainakin periaatteessa maksimoi yhteiskunnan hyödyn.

Kuten kaikkien muidenkin yritysten, on journalismia tuottavien tahojen ajateltava asiakaskeskeisemmin. Mutta koska kukaan alansa huippujournalisti ei halunne tehdä Seiskaa, on pakko yhteensovittaa tuotekeskeinen, historiallinen laatukäsitys yhteiskunnallisesta tärkeydestä sekä toisaalta ymmärrys asiakkaan tarpeista. Sama teesi pätee muuten monelle insinöörivetoiselle firmalle, jossa kehitetään nopeampaa ja tehokkaampaa teknologiaa asiakkaasta sen kummemmin välittämättä.

Mikäli tässä onnistutaan, niin monien perinteisten, ”laadukkaiden” uutislehtien levikki noussee merkittävästi. Mikäli ei, niin nämä lehdet ovat varmaankin jatkossa yhä pienempien marginaaliryhmien kulutustavaraa.