Keskiviikkoiltapäiväni kului TEDx Helsinki -tapahtumassa – eikä mitenkään hukkaan kulunutkaan. Eli kuten Twitteriinkin kiteytin: oli lähestulkoon voimauttava iltapäivä.

TEDx-tapahtuman “x” kertoo, että se on paikallinen itseorganisoitu tapahtuma, jonka tarkoitus on koota ihmisiä yhteen jakamaan TEDmäisiä kokemuksia ja jakamaan “ideoita, jotka ovat levittämisen arvoisia”.

TED (technology, entertainment ja design) -konferenssit puolestaan starttasivat jo vuonna 1984 tuomaan yhteen ihmisiä teknologian, viihteen ja muotoilun/sunnittelun alueilta saman sloganin eli “levittämisten arvoisten ideoiden” äärelle. Sittemmin ydin-TED on kasvanut globaaliksi tapahtumien ja ohjelmien sarjaksi.

Keskiviikkoinen TEDx Helsinki oli laatuaan toinen ja sosiaalisessa mediassa, lähinnä Twitterissä käydyn keskustelun perusteella lunasti ne odotukset, joihin ei ensimmäisellä kerralla viime lokakuussa vielä pystynyt vastaamaan. Mutta riman voi toisaalta olettaa olevan varsin korkealla, etenkin jos sitä asetellaan TED-konferenssien esitysten pohjalta. Niitä muuten kannattaa käydä katsomassa, ovat takuuvarmasti hintansa arvoisia. Vähintäänkin niistä voi saada vinkkejä ja esimerkkiä kuka tahansa puhuja omiin esiintymisiinsä.

Keskiviikkoinen TEDx Helsinki keräsi ilmaiseen (pääsylippu piti kuitenkin anoa ja anomuksensa myös perusteella) tapahtumaan Lasipalatsin Bio Rexin salin kutakuinkin täyteen. Lisäksi esitykset videostriimattiin nettiin, josta niiden luvataan löytyvän myöhemminkin katsottavaksi.

Järjestäjät olivat onnistuneet keräämään paikallisiksi puhujiksi osittain nimekkäänkin joukon: Esa Saarinen, Juuso Nissilä, Virpi Kuitunen, Reidar Wasenius, Anssi Vanjoki, Mikael Jungner, Kirsti Lonka, Teppo Turkki, Jufo Peltomaa ja Miina Savolainen, joista jokaisella oli ihan oikeaa sanomaa – jos vain niin paikallaolevan kuin nettiyleisön Twitter-kommenttien seuraamiselta malttoi itse puheisiin keskittyä.

Anssi Vanjoki ei puhunut mobiiliteknologioista tai -bisneksestä vaan vapaaehtoisuuden voimasta. Virpi Kuitunen avautui huippu-urheilusta luopumisesta, Mikael Jungner pohti kontrollia ja sen puutetta ja Esa Saarisen aiheena puolestaan oli vauvojen radikalismi. Omassa palautteessani järjestäjille nostin ykköseksi Miina Savolaisen esityksen voimauttavasta valokuvasta. Se kosketti ja pisti ajattelemaan.

Videoitujen esitysten on luvattu tulevan YouTubeen (ja varmaan löytyväksi tapahtuman kotisivun kautta) jo alkuviikosta – kannattaa katsoa. Valokuvia löytyy jo nyt. Itsekin aion katsoa ainakin muutaman esityksen uudelleen videona nähdäkseni, miten hyvin toimii live-esitykseen verrattuna. Eli onko vaikkapa Jufo Peltomaan esitys ahmoista ja teknologisesta singulariteetista yhtä conano´brienmäisen hauska kuin oli Bio Rexissä kuudennelta riviltä katsottuna.

Seuraava itseorganisoitu tapahtuma omalla kohdallani onkin sitten SomeTime 2010 Otaniemessä runsaan viikon päästä. TEDx Helsinkiä edeltävä muuten oli BarCamp Helsinki 5 YLEn Isossa Pajassa 24.-25. huhtikuuta. Jonka toisena päivänä finjolaiset muuten loivat perustan omassa sessiossaan tälle blogille.

Tags: singulariteetti, TED, TEDx

This entry was posted on 13.05.2010 at 20:16 and is filed under Mitä ajattelin tänään. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed.